Feldenkrais-asema

Toinen vuosi Helsingissä

 

Päivät alkavat kylpeä valossa. Maaliskuun auringossa käynnistin kolmannen vuoteni Feldenkrais-asemalla Helsingissä. Päättyneestä toisesta vuodestani takaisin Suomessa jäi työntäyteinen ja kevyt tunnelma: olin löytänyt tutun kotimaani, mutta uusin silmin. Ensimmäinen vuoteni Helsingissä oli outoakin tutustumista muuttuneeseen suomalaiseen kulttuuriin. Toisen vuoden aikana paikansin itseäni tässä.

 

Paluu äidinkieleeni alkoi sujua. Ryhmätunneilla annoin jo selkeästi monimutkaiset tehtävät oppilailleni. Yhtäkkisissä tilanteissa ilmaisin itseäni kuitenkin sveitsiläisen kulttuurin tavoin. Niin kuin Feldenkraismenetelmässä tavoitteena on oivaltava ja kevyt suoritustapa tilanteesta toiseen, niin minäkin kielelläni toimin. Kolmantena vuotenani olen jo ymmärtänyt sen kuinka en enää ainoastaan nimeä eri asioita modernilla äidinkielelläni, vaan merkityksellistän asioita jälleen suomalaisesta kulttuurista katsomalla ja liikkumalla ulospäin.

 

Feldenkraismenetelmä perustuu jatkuvalle itsensä kehittämiselle. Suoritettuani 30 Sveitsissä asumani vuoden aikana Feldenkraiopettaja-tutkinnon, kävin nelivuotisen Master Class ­koulutuksen Keski-Euroopassa seniorivalmentaja Ruthy Alonin oppilaana. Suomessa jatkoin näitä kansainvälisiä koulutuksia. Francois Combeau’n jatkokoulutuksen aloitin Pariisissa, jatkoin Zürichissä, ja viime vuonna vierailin Karlstadissa. Lapsineurologi, feldenkraisopettaja Ruth Künzlerin kehittämässä Schritte ins Leben ­koulutuksessa jatkan yhä kahdesti vuodessa Baselissa. Suomessa vieraillut budolajien opettaja ja feldenkraisopettaja Moti Nativ jatkokoulutti siihen, miten Feldenkraismenetelmä edesauttaa liikkeen helppoutta itsepuolustuslajeissa.

 

Feldenkraisopettajana löysin jatkuvasti uutta myös harrastuksistani. Elämänasenteellani saavutin uinnissa lukuisia masters-ennätyksiä, vaikka harjoittelinkin uintia vain kerran viikossa. Kilpailin myös Zürichissä, entisessä kotikaupungissani, ja uin sielläkin Suomen ennätyksiä. Kesällä, kun meloin pääkaupunkiseudulla, löysin saaristoluonnon. Pieni kajakki mahtui isompien moottoriveneiden ja kaikista isoimpien matkustajalaivojen joukkoon merellä. Hiljainen meloja tanssi aaltojen ja muiden liikkeiden kanssa. Yhdessä ystäväni kanssa perustamassamme kirjakerhossa sain uuden yhteyden lapsuuden koulukavereihin, joiden kanssa kerran kuussa merkityksellistimme monin tavoin suomalaista kulttuuria. Esimerkiksi Helénè Schjerfbeckiä tekstin pohjalta piirsimme, kirjan syntyyn ideasta painotuotteeseen tutustuimme, nettimaailman kieleen paneuduimme...

 

Kolmannen Suomeen paluuni vuoden aikana haluan havahduttaa suomalaiset testaamaan, kuinka voimme voimistaa luustoamme Bones for Life -ohjelman avulla.